29.8.2014

Sieniviljelmä vajalla


Siinä se nyt sitten on.
Olkivaja.
Nököttää jykevänä metsän kupeessa.
Varhain keväällä alkaneen projektin lopputulos.
Turvekatto ei tälle kesää valmistunut, mutta sitä viis.
 

 
Rakentamisen oheistuotteena vajan
 ympärille on kasvanut monipuolinen sieniviljelmä.
Oman sienitietämykseni tunnustan hyvin vajavaiseksi.
Täten en edes lähde arvuuttelemaan lajikkeita.
Ei kuitenkaan hätää.
Kyllä nämäkin sienet tunnistettua tulee.
 
 
 





 
Tässä vielä olkivajan vaiheita kuvina.
Kehitimme oman ammattislanginkin liittyen olkirakentamiseen.
Stiggausta ja niidlausta niitä näkyy kuvissakin tehtävän.
Työvaihe kuvauksen löydät täältä.
 
 
 
 


 



 
On siinä ollut koko poppoolle töitä.
Tämäkin on ollut askel kohti Villa Mimosan majatalon toteutumista
Toisaalla
Lupahakemuksia on täytelty.
Verotoimistossa asioitu, ja kirjanpitäjän juttusille aika varattu.
Vakaasti vähitellen majatalo hahmottuu muuallekin kuin mieliin.
On oltava avoin. Valmis muuttamaan jo hahmoteltua ajatusta.
Valmis tekemään kompromisseja.
Toisaalta kuunneltava ympäristöä herkällä korvalla,
 mutta kuitenkin oltava valmis puskemaan oma haave aina vaan eteenpäin.
Tänään uskon ja tiedän että
tulee rakentumaan.
Aika näyttää millaisena.
 
-Hanna-

22.8.2014

Keittiössä


Kevään, ja kesän aikana on sisätiloissa tapahtunut hyvin vähän.
Siis sisustuksellisessa mielessä :)
Muutoin kyllä on melskattu parhaan mukaan.
Tässä tilassa on jotain tapahtunutkin.
Alun alkujaan itseäni häiritsi hieman liian kevyen tuntuiset vetimet.
Nyt tilanne on korjattu Topi keittiöiden
 valikoimista Auneksenkin taloon valikoituneilla vetimillä.
 
Kesän ja syksypuolen satoa on säilötty pakkaseen.
Mansikat, mustikat, viinimarjahillo, raparperi.
Vielä omenat ja puolukat niin
 eväiden puolesta saapi syksy saapua.
Perunoita, porkkanoita, ja tomaatteja
on saatu isäni viljelmiltä käyttötarpeiksi.
Basilika muutti vikkelään terassille.
Siellä se nyt odottaa kuivaus operaatiota.
Eräänä synkkänä ja myrskyisänä yönä
kävi nimittäin niin että klo 03.00
Pärähtivät soimaan kaikki talomme palohälyttimet.
Hälytys oli lähtöisin keittiöstä,
 ja tämä korvia huumaava häly tapahtui vielä 2 kertaa.
Tällöin basilika muutti pihalle,
 ja sen koommin ei palohälytyksiä ole tapahtunut.
Onko asioilla yhteyttä? Ken tietää?
 




Herra rakentajan ala-asteikäisenä veistämä puu ukkeli on keittiömme uusi asukki.
Talomme seinät imevät valon itseensä.
Kesälläkin sisällä on hämärää.
Nyt pimenevien iltojen saavuttua
 voi taas sytytellä tunnelmaa luovia kynttilöitä
ympäri taloa.
 



Tämän isäni tuppeensahatusta koivusta tekemän pöydän ääreen istahdimme jälleen tuumailemaan Villa Mimosan majatalon rakennussuunnitelmia ja vaiheita.
Se kannatti sillä nyt on jo ymmärrys rakennusvaiheista,
 sekä menetelmistä jo ihan eri tasoa kuin muutama kuukausi sitten.
 
 



Keltaista väriä olen sisustuksessa karttanut.
Kesäkukkien muodossa keltainen
 kuitenkin vaikuttaa oikein pirtsakalta väriläiskältä.
 
 

 
 
Tänään piipahdimme kaupungissa X luomassa suhteita.
Ajatus, ja toive elämäämme saapuvasta lapsukaisesta tai lapsukaisista
elää vahvana.
Pikkuneiti puki joskus valtaavan tunnetilan sanoiksi
-"Äiti soita jo niille tädeille ja sano etteikö musta koskaan tuu isosiskoa"
 


-Hanna-


16.8.2014

Nivoutunutta historiaa

 
 
Tämän aurinkoisen hieman jo syksyä enteilevän päivän vietimme
historiallisissa merkeissä
Östermyra päivillä.
Östermyra päivät ovat muodostuneet
 perheellemme jokavuotiseksi perinteeksi.
Vuosi vuodelta tapahtuma on laajentanut tarjontaansa.
 
 
Talomme suunnitteluvaiheessa arkkitehtimme kävi tutustumassa Törnävän kartanoon, ja sen pihapiirin rakennuksiin.

 
Tänä vuonna tarjolla oli kivinavetan ruohokentällä
neljä pajaa joissa huovutettiin, maalattiin kiviä joeksi, tehtiin paperiveneitä,
 ja valmistettiin tuohilippejä.
Jokaisessa pajassa oli museoajan henkeen pukeutuneet
 ohjaajat avustamassa, ja ohjaamassa
innokkaita askartelijoita.
 
 
Museoalueella on paljon katseltavaa ja nähtävää.
Kivinavetan perusnäyttelyssä
Mihinä me ollahaan?
 Esitellään Seinäjoen ja Etelä-Pohjanmaan
historiaa ja nykyisyyttä kymmenen
aihekokonaisuuden avulla.
 
 
Ensimmäisen nurkan takana on palanen sukumme historiaa
nivoutuneena Seinäjoen historiaan.
 
 
Juuret syvällä Seinäjoen maaperässä koen ylpeyttä.
On hienoa tietää sukunsa historia.
Kuka on, ja miksi juuri täällä.
Olla osa jatkumoa.
Yhtälailla kannan sydämessäni tarinaa
 Lahdenpohjasta, ja Jaakkimasta
Karjalan tyttölöit, ja poikii
olleista jo edesmenneistä isovanhemmistani.
 
 
 
Liinamaan pihapiirissä kiersimme itse talon
  aitan ,savutuvan, ja muut pihan rakennukset.
 
 
 
Sepän paja on siirretty isovanhempieni tilalta
 museoalueelle kauan kauan sitten.


 
Päivän ahaa elämys liittyi tervahaudan vierellä
 sijaitsevaan  pikkuruiseen mökkiin.
 Kömmeliin.
 
 
Syystä tai toisesta emme useista
vierailukerroistamme olleet mökille aikaisemmin löytäneet.
Herra rakentaja lausui ihan itse ilman minkäänlaista johdattelua sanat:
-"Me voitais tehdä tommonen meidän pihaan".
Mökki on toiminut tervanpolttajan majapaikkana,
 mutta käytännössähän mökki on maasauna.
Pienen pieni maasauna on siis pihaprojekti 2015.
 
Museoalue, maalaisapteekki, käsityöläisverstaat, pehtoorintupa,
meijerin geonäyttely ,kartanonäytelmä, ja työpajat 
ovat vielä Sunnuntaina 17.8 kaikkien koettavissa klo 11-17.
 
 
Historian siipien havinoinnin keskellä
olemme tänään viettäneet yhdettätoista hääpäiväämme.
Ja hupsista jälleen rakennushaaveiden keskellä.
 
-Hanna-


6.8.2014

Lomaa, ja laastia

Reissua, polskuttelua,
 ja raakaa rappaamista.
Sitä on ensimmäinen lomaviikkoni,
 ja lasten viimeinen lomaviikko sisällään pitänyt.
Herra rakentajakin on viettänyt
 pidennetyn viikonlopun.

Ja onhan pihassa tapahtunutkin.
Vaja on saanut rappauksen pintaansa.
Rappauslaastiksi valikoitui kalkkisementtilaasti suhteella 65/35.
Savilaastin hankkiminen paljastui
 hyvin kimurantiksi hommaksi
ja, koska vaja tulee olemaaan ns kylmä tila 
ei seinäpintojan lämmönvaihtelu tule olemaan ongelmana.

Talorakentamisessa suositellaan
 kalkkirappausta ulkopintaan, ja sisäpintoihin sitten savilaastia.
Suomesta olen nyt nettietsintöjen kautta olen löytänyt kaksi 
mahdollista tahoa joiden kautta savilaastia on saatavilla.
Seinärakennekkin tulee asuttavaa 
olkipaalitaloa rakentaessa olemaan hieman erilainen.
Täten Villa Mimosan Majatalon kanssa on vielä työstettävää. 


Perheen pienimmäinen rappaus hommissa.

Ensimmäinen kerros rapattuna muutaman päivän kuivuttuaan.



Ensimmäinen rappauskerros tehtiin käsityönä lastalla pintaan läiskien.
Ensimmäisen kerroksen ollessa vielä märkää
 käsiteltiin pinta maalitelalla kevyesti telaten.
Tämä tasaisen muhkuraisen pinnan saavuttamiseksi.
Toinen lopullinen pinta on ruiskutettu.

Seinäpinta on vielä kostea.



Mutta mitenpä nämä hankalat kohdat käsiteltäisiin.
Niin katonrajassa kuin paaliseinän alaosassa
Laastin paikoilleensaaminen on hankalahkoa.
Ajatuksenamme on paikkailla kyseisiä kohtia muun laastipinnan kuivuttua.
Tällöin jo kuivunut pinta olisi lienen avuksi ...
Vinkkejä asiasta otetaan mielellään vastaan.





Aika lähelle haavetta
 hobbittien asumuksista pihapiirissämme olemme jo päässeet :)
Mitä sitten jos itse talo onkin tässä härdellissä jäänyt rappaamatta ;)

Aivan loman alussa suuntasimme asuntomessuille Jyväskylään
arvonnassa voitettujen VIP lippujen turvin. 
Todella herkullisen ala carte lounaan jälkeen 
tutustuimme muutamiin messutaloihin ennenkuin 
mysrky ajoi meidät lähtemään takaisin tien päälle.
Lappli Duo 32 seinien savirappauksiin,
 jotka Villeco oy on toteuttanut kävimme tutustumassa.
Savirappaus on kaunista silmälle.
Se täytyy sanoa.
Toinen tutustumiskohteemme oli NoppaKodin kohteet.
Itseäni viehättää suuresti asumisen monimuotoisuus,
 ja mahdollisuudet.
Pienet omakotitalot joita mahtuu yhdelle tontille useampikin 
vastaavat hienosti pienempienkin perheiden, tai yksineläjien 
tarpeeseen päästä kiinni omakotiasumiseen.

Nautitaan helteistä
-Hanna-