Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2013.

Omin käsin tehtyä

Kuva
 Omintakeista ,ja taatusti uniikkia pöytäpintaa. Eikä tuotantotiloissa ole pröystäilty. Pöytä kun syntyi lähes taivasalla autokatoksen suojissa.      Pöydässä on tilaa 8+2 henkilölle. mitat 240*94.                                      Vielä musta vaha pintaan ,ja pöytä on  käyttövalmiudessa. Jonkinsorttisena esikuvana toimi Rintalan Martta pöytä.  Lopputulos on kuitenkin harkitusti varsin erilainen. Martan pinta kun ainakin kuvien perusteella vaikuttaa varsin epätasaiselta. Meidän versiossamme tulevat penkit olemaan se epätaisen ja elävän pinnan huipentuma.     Made by isä  Materiaalina tuppeensahattu koivu , kakkosnelonen ,ja liimapuu. Seuraavaksi valmistuvat rouheat penkit ,sekä muutama jakkara. Tilauksia ei kuulemma enempää oteta vastaan tuotantotilojen säidenvaihtelun takia :)        Alla vanhimman lapsukaisen keramiikka työpajassa syntynyt sympaattinen örvelö.     Auneskylän myynti talon sisustus

Possua matkassa ja haaste *2=1

Kuva
Melkein hurahdimme possuihin. Minisioista tietoa etsittyäni ja täysikasvuisen sian kuvia katseltuamme kuitenkin peräännyimme. On se pikkupossu kuitenkin todella hellyttävä.        Meidän pihapiirissämme  siis tästedeskin liikkuu 5 enemmän tai vähemmän karvaista kissaa ,ja dalmatiankoira Alma. Ilokseni ja hämmästyksekseni on lukijat blogissani lisääntyneet.  Kiva ja hienoa.  Tervetuloa tutustumaan höpötyksiini ja välillä toteutuviinkin asioihin.   Sain Östermyran aurinko blogin J(d)onnalta haasteen.  Kiitokset vielä tässäkin yhteydessä. Kartanonrouva Eliseltä sain haasteen muunnoksena  unelmien kylä.  Joten tässä omavaltainen yhdistelmä :       Haasteen säännöt: 1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuille. 4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa. 5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 6.

Turun linna

Kuva
Turussa käydessämme vierailimme vihdoin myös Turun linnassa. Se oli WOW! Se oli Wau! Se oli syviä huokailuja. Mitä ihminen voisikaan muuta toivoa kuin keskiaikaa ja renesanssia? Linnan sisäpiha on niin kaunis ja harmoninen. Valtava vastakohta nykyajan moninaisuudelle. Eri suuntiin ja tasoille haaraantuvat käytävät ja raput toivat jännityksen tuntua linnaan. Seinään päätyvät raput muistuttivat moniosaisesta rakennusprojektista.      Voimme huomioida suuren viehtymykseni ikkunasyvennöksiin ja paksuihin jykeviin kiviseiniin. Eri kokoiset ikkunat viehättävät myös suuresti. Nykyrakentamisessa ei juuri vastaavaa näe. Tarkoittaako se sitten sitä ettei juurikaan muut kyseisiä viehtymyksen kohteita kanssani jaa?              Kävipä siinä niinkin huokailujen ja ihasteluiden lomassa haaveillessa.... Että herra rakentaja avasi suunsa ja lausui ikimuistoiset sanat! Voidaan me niistä paaleista tehdä torni meidän piha