VILLA BOHEMIAN

Tein äitienpäiväpostauksen. Poistin sen. Mietin voiko mitä ja miten mainita. Onko soveliasta hehkuttaa nauttivansa täysin siemauksin elämästään? Sopiiko tykätä niin väkevästi myös muusta kuin omasta jälkikasvustaan? Olisiko vähättelyä tuoda erilaisia aikuisuuden muotoja lapsen elämässä esille? Lapsi on aina se oikeutettu henkilö tukeen ja turvaan. Joku jota pitää vaalia. On erityisoikeus saada olla lapsen elämässä mukana. Olit sitten äiti, äiti laillaan, Mummo tai mummo tavallaan. Lapsi muistaa kyllä sen kuka hänen rinnallaan on elämässä kulkenut. Sitä ihanaa ja erityistä äitienpäivää just sulle ja mulle! Tänään koitti päivä jolloin  muu perhe huolehti ja hoiti aamun askareet. Keitti kahvit ja kattoi pöydän. Päivä joka jokaiselle äidille on tunnelataukseltaan erityinen. Kun avartaa hieman katsantaansa voi huomata kuinka monin tavoin voi äidiksi tai mummoksi tulla. Meillä juhlitaan kahta äitiä. Yhdessä <3 Muistetaan mummoja ja lasten isotätiä joka on mummon pa...

Tämä on aiheena herkkä. Tunteita puolin ja toisin nostattava. Raastava koskettaessaan perhettä. Vaitiolovelvollisuuden nojalla arkaillen puhutuksi uskaltauduttu. Tilanne jossa riisutuimmillaan on kysymys kahden perheen välisestä kasvatuskumppanuudesta lapsen parhaaksi,  ja perheen tueksi toimien. Jokainen tarina on omansa. Jokainen perhe erilainen. Haasteet, ja elämäntilanteet  kriiseineen ainutkertaisia ja eri tavoin reagoituja. Meidän perheemme Rouva joka paikan häsä, ja herra rakentaja sekä omat kolme lapsukaistamme. Viiden kissan lauma, ja Alma dalma. Me olemme saaneet kunniatehtävän toimia  sijaisperheenä, ja tukiperheenä kohta vuoden päivät. Kohtaaminen kohtaamiselta tunneside kasvaen näitä lapsia kohtaan, jotka perheeseemme sosiaalityöntekijä alunalkaen yhdisti. Arjen haasteita. Naurua ja itkua. Vakavia keskusteluja, ja kieli poskella käytyjä hömpöttelyjä. Ennen kaikkea sen ihan tavallisen t...