Perhe


Tämä on aiheena herkkä.
Tunteita puolin ja toisin nostattava.
Raastava koskettaessaan perhettä.
Vaitiolovelvollisuuden nojalla
arkaillen puhutuksi uskaltauduttu.

Tilanne jossa riisutuimmillaan
on kysymys kahden perheen
välisestä kasvatuskumppanuudesta
lapsen parhaaksi,
 ja perheen tueksi toimien.

Jokainen tarina on omansa.
Jokainen perhe erilainen.
Haasteet, ja elämäntilanteet
 kriiseineen ainutkertaisia
ja eri tavoin reagoituja.

Meidän perheemme
Rouva joka paikan häsä, ja herra rakentaja
sekä omat kolme lapsukaistamme.
Viiden kissan lauma, ja Alma dalma.
Me olemme saaneet kunniatehtävän toimia 
sijaisperheenä, ja tukiperheenä
kohta vuoden päivät.

Kohtaaminen kohtaamiselta
tunneside kasvaen näitä lapsia kohtaan,
jotka perheeseemme sosiaalityöntekijä
alunalkaen yhdisti.

Arjen haasteita.
Naurua ja itkua.
Vakavia keskusteluja,
ja kieli poskella käytyjä hömpöttelyjä.
Ennen kaikkea sen ihan
tavallisen tylsän arjen pyörittämistä.
Pienin askelin tulevaisuuteen kurkottelua.

Kun minä valmistaudun lohduttamaan
 lasta hänen laskiessaan päiviä.
Hän juuri silloin laskeekin päiviä vappupallon ostoon.
Ja lohdutuksen hetki koittaakin jossakin
 yhtä yllättävässä hetkessä toisaalla.
 
 
Omien tunteiden tutkiskelua.
Saanko minä olla onnellinen tästä hetkestä,
 ja näistä lapsista elämässäni
 kun se kuitenkin vääjäämättä tarkoittaa
luopumisen hetkiä vanhemmalle.

Tässä tarinassa joka täyttä totta,
 ja nyt meidän elämäämme on.
Ovat palaset loksahtaneet, ja me kaksi äitiä
kahdessa eri elämäntilanteissa.
Alun perin viranomaistahon yhdistäminä
 Sanoittamme ja peilaamme näitä rankkoja,
 ja varsin ristiriitaisia tunnetiloja
antaen niille luvan kaikessa
ristiriidassaan kuulua nyt tähän hetkeen.

Aika on nyt.
Huomisesta emme tiedä.
 
Kiitos ja voimia sinulle
 näiden elämäämme tupsahtaneiden
peikkojen ja prinsessojen ikioma äiti!
 

Nämä ovat tunnelmia juuri tästä suhteesta.
Ja meidän elävästä elämästämme.
Tiedän että niin bioperheistä
 kuin sijaisperheistä löytyy moneksi.
Keskustelupalstojen keskustelut tuntuvat täyttyvän
 huonoista kokemuksista, ja katkerista tilityksistä.
Hyvistä ja toimivista suhteista kun
ei varmasti ole niin suurta tarvetta avautua.
 
-Hanna-

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat taiteilija Virpi Mäkisen teoksista
Virpin nettisivuille ja blogiin Keltainen keinutuoli pääset
*TÄÄLTÄ*


Kommentit

  1. Tämä oli kirjoitettu viisaalla ja suurella sydämellä. Tätä oli ilo lukea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari. Täällä arjessa siten taas välillä asiat hoituvat myös suurilla keuhkotilavuuksilla ;)

      Poista
  2. ♥ kauniisti kirjoitettu. Samoja ajatuksia itselläni sijaisäitinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ihana kuulla että vastaavanlaisia positiivisista lähtökohdista lähteviä kokemuksia on muillakin sijaisäideillä.

      Poista
  3. Kiitos kirjoituksestasi. Sijaisvanhempi (2 sijoitettua ja tukilapsia ja ihan omiakin useampi) täälläkin ja on hienoa lukea niitä blogeja missä asiasta kirjoitetaan. Ja vaikka ei niinkään sijaisvanhemmuudesta voi paljon kirjoittaa niin arjesta ja elämänasenteesta voi kuitenkin poikia itselleen vertaistukea ja iloa. kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kun jätit jäljen käynnistäsi, ja iloa arkeen!

      Poista
  4. Upeasti kirjoitettu ja täysin omia tunteita peilaava. Meillä viisi sijaistyttöä ja 2 omaa biologista poikaa. Tämä oli hieno, kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaima. Teilläkin iso ja varmasti elämyksiä tarjoava katras :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olkipaalivaja

Uima-altaan rakentaminen

Minitalo