Torsot kohti uutta

Jo pitkään olen kuumeillut 

mallinukke torsojen perään.

Ahkera vierailu Torissa tuotti vihdoin tulosta,

Ja vielä kolmena kappaleena.

Olin myös suunnitellut

 jos mitä diy henkisiä tuunailuja.

Nämä torsot eivät kuitenkaan mielestäni tarvitse yhtään

 mitään tuunailuja näyttääkseen tyylikkäiltä sisustuselementeiltä.

Ensi alkuun torsot ovat löytäneet paikkansa ruokailutilasta.

Nurkkaus kun näytti varsin orvolta 

joulukuusen ja lasten askartelujen kadotessa

 joulun pois viennin aikaan.

 

Josko nurkkaus voi näyttää orvolta 

arjen ihmeellinen totuus on toista.

 

Varsinkin viikonloppuisin talo täyttyy elämästä.

Leikkiä, naurua, ja välillä harmejakin.

Huumori on useasti se joka auttaa haastavien hetkien ohi.

 

Venyvän ja vanuvan aamupalahetken voi pelastaa 

-''Jonoon mars, eikä sitten etuilla ilmoitus''.

Ja niin on 6 eri ikäistä lapsukaista jonossa kukin kertomassa

 vuorollaan kuka minkäkinmoisen leivän

 tai jogurtin aamupalakseen halajaa.

Vaikka ihan juuri äsken oli pyllyt liimaantuneina

 sohvaan ja katseet lastenohjelmissa.

Teinihän ei lastenohjelmia katso vaan ilmestyy

 aikanaan omasta huoneestaan aamupalapöytään.

Toisena aamuna taas viipyilevä

 liukuva kattaus toimii vallan mainiosti.

Jonakin aamuna kun unenpöpperössä vielä hieraiset silmiäsi,

 ja saat pikapikaa toteutetulla laskennalla tulokseksi

heräilemään isoon makkariin tulleen

6 lasta ja vielä muutama kissakin 

ei voi muuta kuin hymyillä.

Tällä viikonloppukatraalla elämässä on värejä ja eloa.

Viikolla sitten on heman rauhallisempaa

 koulu ja harraste painotteista eloa

tässä hetkessä pääasiassa ihan sen oman sakin kesken.

 

Tulevaisuuteen kurkottelemme jo suurella mielenkiinnolla,

sillä keväästä lähtien on luvassa jotakin uutta.

Jotakin sellaista mitä emme vielä itsekkään tiedä

 ennen kuin aika, ja tilanne

jolloin kotimme ovi aukeaa

uuden edessä.

Tukiperheenä, ja sijaisperheenä

tulevaisuudessakin jatkaen.

 

Yllä vanhin sekä nuorin kissa katraamme edustajista.

Sulo 11v ja Iiris 3v

 

-Hanna-