Elämäni kaupunki

Siellä sijaitsee kylä, asuinalue jonka koulun rehtori muistaa vanhemman liittyvän tiettyyn lapseen jo vanhemman astellessa hakemaan Helmi tunnuksia.
Rautakauppa jossa aina ystävällinen kassa osaa tietystä saapumiskulmasta nähden kysyä "-kuinka monta" hakiessani sitä iänikuista kissanhiekkana käyttämäämme pelletiä.

Kaupunki, ja kotikylä jonka kehittymiseen voi kukin antaa oman panoksensa esim yhdistystoiminnan kautta ja juurikin niiden omien intressiensä ohjaamana. Yhdistystoimintaa ja seuroja löytyy kyllä joka lähtöön. Sinne vain rohkeasti vaikuttamaan.

Kaupunki jossa yrityksemme työllistyy ja työllistää.


Koti kaupungin laidalla metsän katveessa. Maaseutu heti tien toisella puolen. Luonto joka jokaisen saavutettavissa on niin rakennettujen virkistysalueiden muodossa kuin kauniin kulttuurihistoriallisen peltomaiseman näkymänä vain jokusen kilometrin päässä kaupungin keskustasta.


Kaupunki jonka virkaa tekevät eivät nikottelematta ensimmäisellä taikka toisellakaan kertaa lupaa rouva -"Rakennetaan olkipaaleista talo" edes rakennuspaikasta poikkeamisen suhteen. Ja sitten kun kolmannella kerralla suunnitelman fiilailun (ja jokusen kaupungintalolla vuodatetun kyynelen HUOM siis riippumatta kyynelistä) jälkeen poikkeaminen sallitaan. Ei rouva -"juuri nyt ei olekaan mahdollista toteuttaa" saa sitten lopulta asiaa rakennuslupavaiheeseen lainkaan. Noh näitä sattuu.

Kaupunki jossa omat lapset ovat saaneet kasvaa turvallisissa olosuhteissa. Kotikonnut polut ja pellot joita jo 1700 luvun sukumme on asuttanut Seinäjoen uudistilallisina.
Pian sillä paikalla jossa lapsuuden muistoissa kukkii kirsikkapuu, ja luttiaitan kesähuoneet piilottavat leikkijän sijaitsee jotain uutta.


Oman elämäni esikuva ja rakas mumma. Jo edesmennyt pitkäaikainen Maa- ja kotitalousnaisten puheenjohtaja/kunniajäsen, maatilan emäntä sekä monessa muussakin toiminnassa mukana ollut vahva nainen. Seinäjoen kehittäjä aikanaan. Kuva on ProAgrian plakaatti jonka kanssa ei niin kauankaan aikaa sitten on kotikaupunkia tehty tutuksi eduskunnan edustalla.


Kaupunki jossa kesäisin kuhisee tapahtumaa ja ihmistä. Elämyksiä ja vakaata turvallista arkea peruspalveluineen. Sopivassa määrin.


Se on se kaupunki jonka keskusta on kuin iso hiekkalaatikko kaivettuine kuoppineen. Kaupunki täynnä kehittämisen intoa. Kaupunki jonka ilmapiiri haastaa ideoimaan ja yrittämään.

Tämän rouva -"rakennetaan milloin mitäkin tai ainakin suunnitellaan" kroppa on kyynärpäitä myöden tämän kaupungin maaperässä. Niin (toivottavasti joskus) hyvässä kuin vähän haastavammassakin ilmenemismuodoissaan. Ja jos selviääkin että tämä omaan silmääni idyllinen yhteisöllisyys onkin vain allekirjoittaneen kylähulluuden näyttäytymismuoto niin siinäkin tapauksessa. 
Seinäjoki pidä hyvänäsi!

-Hanna-

kuvissa Seinäjoen markkinointimateriaalia, Eeku Sthraalin latomaisemaa, Inton sivuilta napattu luonnos kauppa Joupin alueesta, sekä omia otoksia

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uima-altaan rakentaminen

Rataskadun kotieläinhaka

Talo Nixi