Ankkava

Saanen esitellä! Tässä ovat pihamme ihastuttavat uudet asukit.
Hilda ja Theodor. Tuttavallisemmin ja pohjalaisittain Teutori.

Tämän pian kahden viikon yhteiselon perusteella voimme todeta ankkojen olevan mitä parhaimpia lemmikkejä. Ensi alkuun Hilda(valkoinen) oli se uteliaampi yksilö, mutta nyt Teutori kutsuu vaativalla äänellään ja tepastelee aitauksen portilla aina liikettä huomatessaan.
Tähän mennessä tämä siipitilallisen elo on siis sujunut sutjakkaan.
Agrimarketista on osattu amatöörillekin lyödä oikeat rehut tiskiin.
Viljaa saadaan ravinnoksi, ja olkia on. Maaseutuviranomainen otti ilmoituksen vastaan ja ystävällisesti vielä kirjoitti puolestani siipikarja pitopaikka ilmoituksen.
Selvitti myös poiketen Eviran nettisivujen tiedosta että  ainakin tässä kylässä terveystarkastajalle täytyy ilmoittaa siivellisistä kaava-alueella asuessa sitten kun parvi ylittää 10 määrän.

Ja se fiilis!
Miten hyvän mielen juttu onkaan katsella kun toinen tyytyväisenä pupertaa tuomiasi eväitä.
Kaksi kaverusta jotka vaappuvat pääsääntöisesti yhdensuuntaisesti.
Ovat varsin kiinnostuneita kaikesta, mutta silti on lähdettävä vaakkuen karkuun jos hajurako kaventuu alta puoleen metriin.
Miten hienoa on avartaa omaa maailmaansa ja saada olla se joka voi ihmetellä luontoa päivittäin.
Tällä kokemuksella nämä kaverit todella ovat terapia-ankkoja vaikkei alan koulutusta näille tepastelijoille olekkaan tarjota. Se on heissä itsessään.

Sattuman ja pienen avunkin kaupalla on pihamme kukkiva väriloisto perinnelajeja. Niitä jotka mullasta puskevat vuosi vuoden jälkeen. No ja ne jotka ovat edes mitenkään suopuneet kukkimaan vain sen istuttamisen tai kylvämisen vaivalla.

Vuosi sitten kävi kylmikset. Lehtijuttuja tehtiin ja asuntomessutaloa arvioitiin kymmentuhatpäisin silmin. Miten hieno kokemus kaikkiaan olikaan olla osa asuntomessuja ja sitä hypeä mikä tapahtuman ympärillä liikkuu. Talo Nixin mediapäivän kuvia löytyy linkin takaa.
Ja rakentuuhan niitä uusia koteja herra rakentajan toimesta nytkin, ja usamminkin kappalein.

-Hanna-